Muistelmat: Reppureissaaminen Myanmarissa

Muistelmat: Reppureissaaminen Myanmarissa

Reissaaminen on mielettömän siistiä puuhaa. Uuden-Seelannin karanteenissa istuessani aloin muistelemaan paskoja reissukokemuksiani, sillä niistä kehkeytyy usein parhaimmat reissutarinat. Kirjoitin Myanmarin paskasta reissupäivästä tämän tekstin. Positiivisena jätkänä en voinut kuitenkaan olla muistelematta laajemmin millaista reppureissaaminen Myanmarissa oli, sillä kaikki ei todellakaan ollut paskaa, päinvastoin! Halusin tehdä tämän selväksi, sillä osa oletti koko reissun Myanmarin reissun olleen paska. Mutta mitä muistoja on sitten jäänyt mieleen viisi vuotta vanhasta reissusta? Siitä lisää seuraavaksi.

Reppureissaaminen Myanmarissa

Olin reppureissaamassa Myanmarissa broidini kanssa vuonna 2015. Matkustaminen ei ollut yhtä helppoa kuin Myanmarin naapurimaissa, joskin turistikarjaa ohjattiin karsinoihin tehokkaasti. Tietyt alueet olivat ulkomaalaisilta pannassa, sillä Myanmaria johtanut sotilasjuntta kävi sotaa kapinallisten kanssa. Reissaajia ei ollut liikenteessä juurikaan, sillä olimme Myanmarissa huippusesongin jälkeen shoulder seasonilla.

Tuohon aikaan ei ollut käynnissä systemaattista Rohingya vähemmistön puhdistusta, vaikka heitä olikin sorrettu jo vuosikymmeniä. En tiedä menisinkö Myanmariin uudestaan, sillä en haluaisi rahoittaa sotilasjuntan murhapuuhia. Suuntasimme roposemme mahdollisimman tehokkaasti pieniin yrityksiin, mutta viisumi- ja sisäänpääsymaksut menivät silti valtiolle (+verot). Vastuullinen travelleri selvittää faktat ennakkoon ja tekee oman päätöksensä niiden pohjalta. Pohdintaa aiheesta voi lukea vaikkapa Muuttolinnun ja Otto Liljan blogikirjoituksista.

Yangon

Reppureissaaminen Myanmarissa – Ota viimeinen kuulutus seurantaan Instagramissa ja pysy mukana matkassa reaaliajassa!

Reittisuunnitelma

Olimme lopettaneet duunimme paria kuukautta aiemmin ja päättäneet matkustaa pitkäaikaisesti. Olimme jo valmiiksi Bangkokissa, josta lensimme Yangoniin Air Asialla. Poistuimme maateitse Mae Sotin rajanylityspisteeltä takaisin Thaimaahan. Pääkohteinamme oli Yangon, Bagan, Mount Popa, Mandalay, Inle lake (Nyaungshwe), Golden rock (Kin Pun), Hpa-An, Mawlamyine ja Dawei. Neljä viimeistä kohdetta ovat harvemmin reissaajien kartalla, mutta halusimme ehdottomasti tutkia eteläistä Myanmaria.

Turistikartan isoimmista kohteista jätimme väliin läntisen rannikon Ngapali beachin sekä aavemaisen Naypyitawin pääkaupungin. Haaveilimme luoteisosassa olevasta Mrauk-U:n temppelialueesta (Baganin tyylinen paikka), mutta matkamme aikana siellä oli liian turvatonta, joten jouduimme skippaamaan kohteen.

Majoitus

Myanmarissa operoivat hotellit tarvitsivat valtiolta luvan majoittaakseen ulkomaalaisia. Suurimman osan majoituksista pystyi varaamaan normaalisti netistä ennakkoon, mutta ei kaikkia. Tarjonta oli rajattua vähäisten turistimäärien vuoksi. Esimerkiksi Daweissa ja Golden rockilla oli vain pari hotellia ulkomaalaisille. Keskihintaiset majoitukset olivat Myanmarissa hyviä, mutta budjettimajoitukset olivat välillä luokattomia – varsinkin verrattuna vauraampiin naapurimaihin. Luteet, kirput, rotat, paskaiset lakanat ja torakat olivat arkipäivää reissumme aikaan. Hintataso oli hieman korkeampi kuin Thaimaassa, mutta suomalaisittain kuitenkin erittäin edullinen.

Liikkuminen

Suurin osa reppureissaajista liikkui junalla, bussilla tai omalla vuokra-autolla (joko kuskin kanssa tai ilman). Turistibussit olivat yllättävän hyvässä kunnossa, joskin huonokuntoisten teiden vuoksi renkaat puhkesivat parillakin reissulla. Skootterien vuokraus onnistui Baganissa ja Etelä-Myanmarissa (Hpa-An ja Dawei), mutta muualla ulkomaalaisille ei haluttu/saatu vuokrata skootteria.

18 tuntia kestänyt junamatka Yangonista Baganiin oli mieleenpainuva kokemus. En ole missään muualla herännyt siihen, että tipun takaisin omaan sänkyyni makuuvaunussa. Jep – luit oikein. Junavaunut pomppivat niin paljon, että olimme välillä sängyistämme 20 senttiä ilmassa. Vaunua vaihtaessa piti olla erittäin varovainen. Junavaunut pomppivat eri tahtiin, joten korkeusero liitoskohdassa oli parhaimmillaan noin puolimetriä. Jalka väliin ja se jäi raiteille rottien syötäväksi.

Reppureissaaminen Myanmarissa – Ota viimeinen kuulutus seurantaan Instagramissa ja pysy mukana matkassa reaaliajassa!

Muistoja

Jalkapohjien kärventäminen Baganin temppelialueella

Eeppinen maailmankuulu Bagan sijaitsee Länsi-Myanmarissa.Baganin temppelinäkymät olivat paikanpäällä juuri niin pysäyttävät kuin instagramissa pyörivät kuvat antavat ymmärtää. Baganissa oli reippaasti yli 40 astetta päivisin, joten kävimme temppeleillä pääasiassa auringonnousun ja auringonlaskun aikaan. Temppeleillä piti liikkua paljain jaloin ja sukkiakaan ei sallittu. Oli huvittavaa pomppia varjosta toiseen välttääksemme palovammoja, mutta infernaalisen kuuma kivi poltti silti kaupunkilaisjalkapohjani rakkuloille. Liikkumiseen käytimme käteviä sähköskoottereita, joista loppui pariinkin kertaan akku. Yksi puhelinsoitto, ja akku oli vaihdettu puolessa tunnissa.

Yhtenä illoista katsoimme Baganin ylle laskeutuvaa auringonlaskua temppelin päältä broidini ja paikallisen skidin kanssa. Skidi oli aikaisemmin päivällä luvannut näyttää meille rauhallisen paikan katsoa auringonlaskua, mikäli ostaisimme häneltä parilla eurolla hiekkamaalauksen. Kyllä kannatti, sillä saimme temppelin ja näkymät itsellemme. Bagan ansaitsee kaikki mahdolliset superlatiivit.

Cheroot sikarilla Inle-järvellä

Lähes kaikki Myanmarin kuvia nähneet, ovat nähneet kuvan Baganin temppeleistä ja Inle järveltä. Inlellä venereissut olivat aktiviteetti numero yksi. Sielu ja mieli lepäsi Inlen maisemissa, silloin kun veneen perämoottori ei sattunut olemaan korvan juuressa. Yhdellä jalalla soutavia kalastajia oli mieletöntä seurata paikallisia paksuja sikareita poltellen. Yksi sikari vastasi vahvuudeltaan todennäköisesti sataa röökiä, sillä jo valmiiksi matala ääneni madaltui pari oktaavia lisää. Niitäkin olisi varmasti pitänyt polttaa poskareina, mutta ei röökin polttaja sellaista osannut…

Cheroot-tehdas aka Sikaritehdas

Päädyimme myös vuokraamaan kiinalaiset mummopyörät ympäristön tutkimiseen skootterien loistaessa poissaolollaan. Renkaat olivat soikeat ja ruostuneet ketjut kuulostivat kuin joku olisi hinkkannut haarukkaa ja veistä lautasta vasten. Kirosin pyörää kuin viimeistä päivää suhatessamme Inle-järven ympäristössä. Paikallisilla oli hauskaa ja he naureskelivat meille – sympatiaa ehkäpä? Tulipahan nekin munamankelit koettua.

Reppureissaaminen Myanmarissa – Ota viimeinen kuulutus seurantaan Instagramissa ja pysy mukana matkassa reaaliajassa!

Rommipullon tyhjentäminen paikallisen munkin kanssa

Olimme Mandalayssa, joka sijaitsee suunnilleen keskellä leveintä osaa Myanmaria. Olimme kävelemässä Mandalayn keskustan liepeillä sadekuuron osuessa kohdalle. Päätimme pitää sadetta todella hämyisessä rommibaarissa (rum station), joka oli kauttaaltaan röökinsavun verhoama. Ei mennyt kauaa kun olimme jakamassa rommipulloamme paikallisen mieshenkilön kanssa. Muut asiakkaat tarjosivat meille eväitään ympäröivistä pöydistä. Myanmarilaisetkin tietävät, että suomalaisten pitäisi ehdottomasti syödä enemmän juomisen aikana, eikä vetää vain kebabia nuppi turvoksissa juomisen jälkeen yön pikkutunteina. Eväistä jäi mieleen erityisesti herkullinen chilipikkelöity mango – avot!

Vähän ajan päästä meille paljastui, että tyhjensimme rommipulloa paikallisen munkin kanssa. Munkki oli ollut vankilassa käsittääkseni vuoden 2007 mielenosoitusten vuoksi. Hän kutsui meidät mukaan luostariinsa sateen lakattua, mutta se ei tuntunut oikealta päätökseltä. Olimme aivan päissämme, mutta niin oli kyllä munkkikin! Kaveri hyppäsi silti rohkeasti skootterinsa selkään ja kurvasi kohti temppeliä meidän jatkaessa jalkaisin kohti majoitustamme.

Pelasimme paskahousua viljakatoksessa

Kaakkois-Myanmarin karstikallioisessa Hpa-Anin ja Dawein ympäristössä pystyimme vihdoin pyörimään skootterilla. Dawein rannikosta ja etelämpänä olevasta Myeikin saaristosta tulee todellinen rantapummien paratiisi, mikäli turisti-infra sinne joskus rantautuu. Dawei oli ainoa järkiperäinen tukikohta biitsireissuille, vaikka välimatkat olivat reilun tunnin suuntaansa. Rantateitä ei ollut silloin nimeksikään, joten reissumme olivat varsinaisia offroadmatkoja. Montut olivat välillä puolimetriä syviä ja tappavan vaarallisia vesisateessa. Välillä posottelimme menemään kävelypolkuja pitkin keskellä peltoa. Vauhtia oli aivan liikaa olosuhteisiin nähden, mutta onneksi siitä selvittiin ilman naarmuja. Nykyään on onneksi huomattavasti enemmän järkeä päässä kuin silloin.

Yhtenä päivänä monsuunisade yllätti meidät rannalla. Jäimme pitämään sadetta rannan läheisyydessä olevaan viljakatokseen, sillä skoottereilla oli mahdotonta ajaa monsuunisateessa. Meillä oli onneksi pelikortit mukana, joten pelasimme ajankuluksi paskahousua. Hetken päästä viereisestä bungasta uskaltautui pikkupoika kysymään ”want tea?”. Aivan mahtavaa vierainvaraisuutta. Kohta moni muukin lapsi tuli ihmettelemään viljakasassa istuvia kalpeanaamoja. Niinpä, mitä ihmettä me teimme toisten viljakatoksessa?

Olimme Mount Popan suurimmat nähtävyydet

Paikalliset kouluretkeläiset halusivat ottaa kuvan kanssamme käydessämme päiväretkellä Mount Popan kukkulalla. Meidän epäonneksemme moni muu uskalsi pyytää samaa. Broidini lähes albiinovalkoinen tukka ja tatuointini herättivät paikallisissa ihmetystä. Näin meistä tuli yhtäkkiä Mount Popan nähtävyyksiä ja tulimme kuvatuksi valehtelematta lähemmäksi sadan ihmisen toimesta. Saimme onneksi itsekin yhteiskuvan muistuttamaan tästä oudosta hetkestä!

Sen pituinen se.

_______

Mitä pidit Myanmarin reissun muisteluista? Haluaisitko enemmän vastaavia kirjoituksia vai jätetäänkö muistot pölyttymään pääkoppaan?

14
Osallistu keskusteluun

avatar
7 Kommenttiketju
7 Kommentitketjun vastaukset
0 Seuraajat
 
Eniten reagointeja
Kuumin kommenttiketju
8 Kommentoineet henkilöt
JanzuSini matkakuumeessaSari / matkalla lähelle tai kauasEmilia/Merkintöjä maailmastaKohteena maailma / Rami Hiljattain kommentoineet henkilöt
  Tilaa  
uusimmat vanhimmat Äänestetyin
Ilmoita
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Vierailija

Voin hyvin kuvitella, että turisteja oli paikalla varsin vähän. Ylipäätään Myanmarissa oli oletettavasti viisi vuotta sitten huomattavasti vähemmän turisteja kuin tänä päivänä. Oli hauska lukea lyhyesti myös muista kuin niistä kaikkein tunnetuimmista kohteista.

Ja niin, ilman muuta tällaisia kannattaa julkaista!

Reeta /Tarinoita valoisista maisemista
Vierailija
Reeta /Tarinoita valoisista maisemista

Bagan näyttää kyllä maagiselta!
Lisää tällaisia mahtavia reissumuistoja vaan kirjoittamaan 😊

Vera / Muu Maa Mandariini
Vierailija

Olipas mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kohtaamiset paikallisten kanssa! Itse haluaisin kovasti käydä Myanmarissa, vaikka kuten mainitsitkin, siellä on meneillään kansanmurha, jota en tietenkään halua tukea. Myanmar 2015 oli varmasti upea ilman kunnon turremassoja – ei siellä kyllä vieläkään ole kai ihan hirveästi turisteja.

Kohteena maailma / Rami
Vierailija

Olipa mukaansa tempaavaa menoa, suosikkikohtauksena tietysti baarireissu munkin kanssa 😀 Kiva lukea kohteista, joista en juuri mitään tiedä. Varsin mielenkiintoinen kohde ja omanlaisensa.

Emilia/Merkintöjä maailmasta
Vierailija

Oli tosi mukaansatempaavat muistelut, kiitos!☺ mukava irrottautua tällaisiin hetkiin ja kohtaamisiin.
Tuo Began vaikuttaa mielettömältä! Viimeisin osuus toi mieleen oman visiittini Taj Mahalilla.
Olen muutenkin tosi vähän lukenut Myanmarista, niin tästä sai silläkin uutta 😊

Sari / matkalla lähelle tai kauas
Vierailija

Mielenkiintoista muistelua. Kiinnostaa matkata Myanmariin ja erityisesti ne ei tavanomaisetkin kohteet kiinnostaa. Tuolta etelästä voisi reissua tehdessä päätyä Thaimaan puolelle. Hienoja rantoja näyttää olevan Myanmarissakin.

Sini matkakuumeessa
Vierailija

Mun 25-thing-to-do-before-I-die -listalle kuuluu kuumailmapallolento Baganin yllä. ♥️
Tuosta avojaloin kävelystä tuli mieleen, kun tungeksin Royal Palacen yhdessä temppelissä juurikin avojaloin ja tuli mieleen, miten hyvin jalkasienet siellä leviää 😁

Close Menu