Muistelmat: Golden Rock – paska reissu Myanmarissa

Muistelmat: Golden Rock – paska reissu Myanmarissa

Reissaaminen on mielettömän siistiä puuhaa. Reissut eivät ole kuitenkaan pelkästään juhlaa, vaikka somesta saa usein sellaisen kuvan. Uuden-Seelannin karanteenissa istuessani aloin muistelemaan paskoja reissukokemuksiani, sillä niistä kehkeytyy usein parhaimmat reissutarinat. Mieleeni tulvi ensimmäisenä paska reissu Myanmarissa vuonna 2015.

Reppureissaamassa Myanmarissa

Olin reppureissaamassa Myanmarissa broidini kanssa. Matkustaminen ei ollut yhtä helppoa kuin Myanmarin naapurimaissa, joskin turistikarjaa ohjattiin karsinoihin tehokkaasti. Tietyt alueet olivat ulkomaalaisilta pannassa, sillä Myanmaria johtanut sotilasjuntta kävi sotaa kapinallisten kanssa.

Tuohon aikaan ei ollut vielä käynnissä systemaattista Rohingya vähemmistön puhdistusta, vaikka heitä olikin sorrettu jo vuosikymmeniä. En tiedä menisinkö Myanmariin uudestaan, sillä en haluaisi rahoittaa sotilasjuntan murhapuuhia. Suuntasimme roposemme mahdollisimman tehokkaasti pieniin yrityksiin, mutta viisumi- ja sisäänpääsymaksut menivät silti valtiolle (+verot). Vastuullinen travelleri selvittää faktat ennakkoon ja tekee oman päätöksensä niiden pohjalta. Pohdintaa aiheesta voi lukea vaikkapa Muuttolinnun ja Otto Liljan blogikirjoituksista.

Kamerana minulla oli messissä paska kännykkä, eikä kuvien ottaminen juuri kiinnostanut muutenkaan tuohon aikaan. Jostain ihmeen syystä pilasin vähätkin kuvat hirveillä filttereillä. Yritin ehkä kompensoida paskaa kameraa tai jotain… Golden rockin reissulta minulla ei ole yhtään kuvia, joten sorrun käyttämään tässä kirjoituksessa Pixabayn kuvituskuvia.

Paska reissu Myanmarissa – Ota viimeinen kuulutus seurantaan Instagramissa ja pysy mukana matkassa reaaliajassa!

Uneton yö

Tarinamme alkaa kuvankauniilta Inle-järveltä, joka oli juuri niin seesteinen paikka kuin saatoimme odottaa. Turisteja ei ollut juurikaan, sillä olimme liikenteessä shoulder seasonilla. Muistelen Myanmarin reissua tulevassa kirjoituksessa enemmän, mutta nyt keskityn vain siihen paskaan päivään.

Hyppäsimme alkuillasta Bagoon menevään minibussiin, jonne saavuimme 10 – 11 tuntia myöhemmin. Bagossa vaihdoimme bussia ja jatkoimme vielä pari tuntia Kin Puniin. Olimme perillä Kin Punissa aikaisin aamulla ja väsymys oli infernaalinen. Yö oli uneton lukuun ottamatta muutamaa torkahdusta. Nukun valitettavan harvoin istuen, joten matkat menevät useimmiten podcasteja ja musiikkia kuunnellen tai leffoja katsellen.

Kin Punissa suuntasimme heti etsimään majoitusta. Olimme selvittäneet ennakkoon kaksi ulkomaalaisia majoittavaa hotellia. Hotellien piti anoa tuohon aikaan erillinen lupa valtiolta ulkomaalaisten majoittamiseen. Ensisijainen hotelli oli täynnä, joten jouduimme tyytymään siihen toiseen vaihtoehtoon. Saimme huoneen, mutta se oli käsittämätön dumppi – järkyttävän kokoisia hämähäkinseittejä, torakoita ja lukuisia muita hyönteisiä. Seinät olivat homeessa ja ilma oli raskasta hengittää. Ikkunoita ei ollut ja vessa oli käytävässä. Olimme huojentuneita, että sängyn patjoissa ei näkynyt tahrojen lisäksi luteita. Yksi yö menee helposti melkein missä vaan, ajattelin.

Karjana avolavalla

Emme jääneet surkuttelemaan majoitustamme vaan suuntasimme kohti Kyaiktiyo vuoren huipulla olevaa Golden rockia. Huipulle noustaan täyteen ahdetulla avolavarekalla tai kävellen – valitsimme rekan. Tilaa rekan lavalla ei ollut nimeksikään ja polveni hakkasivat töyssyissä kipeästi edessä olevaan metallipenkkiin. Tie oli huonokuntoinen, jyrkkä, kapea ja kiemurteleva. Matka huipulle kestää noin puoli tuntia. Tässä vaiheessa jo hieman vitutti, mutta muistan ajatelleeni, että ”sole poka mikhään matka”.

Sitten taivas putosi kirkkaalta taivaalta niskaamme niin kuin piano. Sininen taivas muuttui minuuteissa tummanharmaaksi monsuunisadepilvimereksi. Meillä ei ollut sadevaatteita mukana, joten kastuimme litimäräksi. Nauroimme spontaanisti tilanteelle, koska emme voineet asialle mitään.

Menimme lähimpään kahvilaan pitämään sadetta perille päästyämme. Tarkastimme samalla sateen aiheuttamia tuhoja. Röökit, stenkku, lompakko ja puhelin olivat läpimärkiä. Paperisetelit olivat hajoamispisteessä ja puhelimeni näyttö oli värikkäällä LSD-tripillä. Ohimossani heilui tässä vaiheessa melkoinen moukari ja hermorööki olisi ollut paikallaan. Helpotusta toivat ystävälliset kahvilan työntekijät, jotka kiikuttivat teetä jatkuvalla syötöllä. He toivat myös laatikollisen riisiä, johon käskivät upottaa puhelimemme. Sääli paistoi heidän silmistään. Se oli mieleenpainuva hetki.

Tuntia myöhemmin sade väheni huomattavasti. Yritin hivuttaa märkiä seteleitä lompakostani, mutta he eivät huolineet maksua – tai ainakaan märkiä seteleitäni. Kiitimme ja jatkoimme kohti uusia pettymyksiä.

Mahtavat näkymät olivat taatut näkyvyyden ollessa ehkä metrin verran. Tiet tulvivat, vaikka ei sillä mitään väliä ollut, koska olimme läpimärkiä jo valmiiksi. Kahlattuamme näköalatasanteelle en meinannut nähdä vilaustakaan koko Golden rockista, vaikka seisoimme aivan kahdeksan metriä korkean kiven vieressä! Noh, ehkä sitten ensi kerralla. Not.

Paska reissu Myanmarissa – Ota viimeinen kuulutus seurantaan Instagramissa ja pysy mukana matkassa reaaliajassa!

Keskellä vitsausta

Päätimme luovuttaa ja lähteä alas kohti ihanaa majataloamme. Kävelyreitti oli sateen vuoksi liian vaarallinen, joten valitsimme toistamiseen rekkakyydin. Matkan aikana kävi ilmi, että rankkasade oli hajottanut yhden silloista. Rekka tyhjennettiin ihmisistä rikkoutuneen sillan kohdalla, jonka jälkeen kävelimme lankkuja pitkin syvän rotkon yli. Tämä oli jo melko HC-kokemus, mutta leukani loksahti sijoiltaan rekan tullessa lankkuja pitkin yli jälkeemme! Pyörittelin epäuskoisena päätäni – aivan sairasta. Hyppäsimme jälleen rekan kyytiin ja jatkoimme matkaamme sateessa. Tuttuun tapaan polvet moukaroivat edessä olevaa penkkiä. Pääsimme lopulta hengissä hotellillemme ja rojahdimme sänkyihimme. Emme puhuneet juuri sanaakaan. Halusimme päivän vain olevan ohitse.

Minulla oli onneksi kämpillä toinen stenkku ja röökiä, joten päätin mennä ulos hakemaan erääntyneen nikotiinifiksini. Röökin aikana tapahtui jotain käsittämätöntä. Hotelliimme syöksyi sisään miljoonia isokokoisia hyttysiä. Päätin juosta huoneeseeni ja toivoa, että hyttyset eivät pääsisi sinne. Koko tilanne vaikutti vitsaukselta. Äänimaailma oli todella outo – suhiseva, vähän niin kuin tuulihousuista lähtevä ääni.

Varttia myöhemmin hotellin työntekijä huuteli, että kukaan ei saa avata huoneen ovea missään tapauksessa. Sitten hän ruiskutti myrkkyä raivopäisesti ympäriinsä. Vähän ajan päästä tuli kuolemanhiljaista – kirjaimellisesti. ”You can come out now”, hän huusi. Katto, seinät, lattiat, vessa ja lavuaari olivat kauttaaltaan hyönteisten peitossa. Miljoonia kuolleita, isokokoisia hyttysiä joka puolella. Siis mitä helvettiä oikein tapahtuu? Kokonainen yhteiskunta etsi ilmeisesti sateensuojaa kunnes tuli tiensä päähän.

Päätimme vain mennä nukkumaan tietäen heräävämme parempaan huomiseen. Taju lähtikin sopivasti kankaalle, kenties myrkyn ja homeen auttamana.

Aamulla keräsimme nopeasti kamppeemme ja jätimme paikan taaksemme. Vettä satoi jälleen kaatamalla, mutta tällä kertaa meillä oli sadekamppeet valmiina. Puhelimeni alkoi myös näyttää heräämisen merkkejä. Hymy alkoi palaamaan kasvoillemme. Päivä tulisi olemaan pommin varmasti parempi kuin edellinen – ja sitä se olikin.


Reissaamisessa on paskoja päiviä ihan niin kuin arkisessa elämässäkin. Niiden ansiosta arvostaa hyviä reissupäiviä entistä enemmän. Mikä paska reissu sinulla tulee ensimmäisenä mieleen?

ps. Hivenen onnistuneempi reissu Golden rockille löytyy esimerkiksi Suvin matkassa matkablogista.

Tsekkaa paskojen reissujen teemalla myös Cilla Marian postaus; ”Kun matkoilla tulee pari muuttujaa vastaan”.

Paska reissu Myanmarissa – Ota viimeinen kuulutus seurantaan Instagramissa ja pysy mukana matkassa reaaliajassa!

18
Osallistu keskusteluun

avatar
9 Kommenttiketju
9 Kommentitketjun vastaukset
0 Seuraajat
 
Eniten reagointeja
Kuumin kommenttiketju
10 Kommentoineet henkilöt
JanzuRosita - Seikkailijattaret / Matkaopas VapauteenMerja / Merjan matkassaSini matkakuumeessaPirkko / Meriharakka Hiljattain kommentoineet henkilöt
  Tilaa  
uusimmat vanhimmat Äänestetyin
Ilmoita
Juho
Vierailija
Juho

Hehe. Onhan noita huonoja päiviä ollut. Mainitaanpa pari niistä. Ekana tulee mieleen se, kun sain ruokamyrkytyksen oireina kuumetta 38.9 astetta ja meidät hyljättiin ponttoonille maailman hirveimmän pikavenekyydin jälkeen. Sen jälkeen vielä vaadittiin lisää rahaa, jota emme kuitenkaan maksaneet. Koettivat huijata väsynyttä matkustajaa. Toinen, vähän vähemmän huono päivä oli kun kävimme katsomassa Golden Gate -siltaa, mutta emme sumulta nähneet sitä, kuin vähän! Kuvissa näyttää ettei koko siltaa ole. 😀 Sama sumujippo kävi muuten kahdesti Uudessa Seelannissa. Mount Ruapehu on vieläkin näkemättä hyvällä säällä. Ai niin, viimeisenä tulee mieleen se, kun peräkkäisinä päivinä vuokra-autoon tuli jenkkilässä sekä kiveniskemä tuulilasiin että rengasrikko. No,… Lue lisää »

Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Vierailija

Pystytkö nauramaan jo tuolle? 🙂

Ollaan itse oltu reissujen kanssa todella onnekkaita, sillä mitään erityisen paskaa reissua/retkeä ei olla onnistuttu tekemään. Machu Picchun osalta aamulla ajattelimme siitä tulevan sellainen. Aamuyöllä satoi kaatamalla vettä, kun odotimme bussia ja Machu Picchulle päästyämme näkyvyys oli ihan nollassa. Siis oikeasti en ole vastaavaa sumua nähnyt missään muualla. Se kuitenkin selkeni parissa tunnissa ja loppujen lopuksi päivä olikin oikein onnistunut.

Päivi/Kelvästä kartalle
Vierailija

Tuota voisi jo kyllä tosiaankin sanoa vastoinkäymisten reissuksi! Karmivalta kuulosti tuo rotkon ylitys, eipä huvittaisi kokeilla! Tähän verrattuna omat reissukommellukset ovat olleet todella lieviä, mitä nyt joskus juna hajosi ja jokunen tunti oltiin jumissa jossainpäin Unkaria, mutta siitä selvisi ihan odottelemalla.

Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
Vierailija

Voi eiiiiii! 😀 Olipa kyllä huonoa tuuria. Meillä kanssa sattunut kaatosade niin moniin kohteisiin, joita on oikein kunnolla odottanut näkevänsä. 😀 ihanan elävästi kirjoitat, vaikka matkasta on jo vuosia aikaa. 🙂

Katja
Vierailija

Siis apua, oikeen painajainen reissussa! Mutta jälkikäteen varmaan jo vähän naurattaakin? Jostain kumman syystä mulla ei tule nyt mieleen ainuttakaan ”oikeasti” paskaa kokemusta, vaikka niitäkin ihan varmasti on kertynyt, lieneekö aivot nyt vaan jossain aamu-sumussa kun ei ajatus kulje.
Lähinnä mieleen tulee pari kotimaan koiranäyttelureissua, joilla kaikki meni pieleen… yhdellä mm. nukuin ensin tunnin pommiin, sitten kun kauhealla kiireellä lähdettiin kaverin kanssa matkaan, ajettiin kolari jo heti kotikaupungissa. Lopujenlopuks ajettiin kyllä se pari sataa km näyttelyyn, vaikka konepelti oli rutussa, kaasu hirtti pohjaan ja mitä näitä nyt oli…

Pirkko / Meriharakka
Vierailija

Ihan noin pahoja ei ole kohdalle osunut! No, Myanmarissa kävimme vasta paljon myöhemmin, toki silloinkin valitsemalla majoitukset huolellisesti pienistä paikallisten omistamista paikoista ja käyttämällä paikallisia oppaita ja kuljettajia. Harvoin, jos koskaan (no ehkä jossain Euroopassa) olemme tavanneet bussilla välimatkoja taittaa, sillä auto ja kuljettaja on vaikka Aasiassa useimmissa paikoissa sen verran edullinen ja mukava vaihtoehto. Vaikka tietysti jos vettä alkaa olla metri kaduilla, niin eipä siinä sitten enää autokaan etenisi.

Sini matkakuumeessa
Vierailija

Kommentoinkin jo Cillalle vastaavaan postaukseen, että olen selvinnyt pahemmilta kommelluksilta. Eniten muistan, kun juniori sai vatsataudin Koh Rong Samloemin saarella. Siinä meni viikon suunnitelmat pilalle. Vatsataudissa paluu mantereelle kovassa merenkäynnissä kuunnellen, kun ympärillä oksennetaan ja vierailu eksoittisella lääkäriasemalla olivat myös kokemuksia. Lääkäri kirjoitti hyvät Aasian dropit ja kahdessa päivässä potilas oli entisellään.

Merja / Merjan matkassa
Vierailija

Kieltämättä aika karmea päivä teillä on ollut 🙂 Mitään vastaavaa ei omalle kohdalle ole onneksi vielä sattunut. Pieniä vastoinkäymisiä tulee aina, mutta ne kuuluvat asiaan.

Rosita - Seikkailijattaret / Matkaopas Vapauteen
Vierailija

Ai että, kaikenlaiset kommellukset ja epätodelliset eskalaatiot ala Murphy on kyl yksi reissailun suola. Ei tietenkään just silloin, kun ne pamahtaa päälle, mutta tuleehan niistä parhaat jutut ja naurut myöhemmin! Myanmarissa ei oo tullut käytyä kuin pari kertaa visarunilla, jostain syystä se ei oo vetänyt puoleensa, mutta joo onhan noita kaikenmoisia sattumuksia tullut kohdattua pitkin Kaakkois-Aasia, vitsit kun ois pitänyt kaikesta kirjaa! Puhelinkeissistäsi tuli mieleen, että yhdellä reissulla 2013 multa pöllittin Chiang Maissa uuden karhea Iphone, jonne jäi sikermä tärkeitä alkureissun kuvia ja harmitti kun maksoin sitä vielä pitkään reissun jälkeen, vaikka osan sainkin takaisin vakuutuksesta. Pakkohan sitä oli sitten… Lue lisää »

Close Menu