Borneo mielessä? Näin toteutimme Borneon matkan itsenäisesti

Borneo mielessä? Näin toteutimme Borneon matkan itsenäisesti

Borneo on yksi parhaista paikoista maailmassa mikäli haluat nähdä orangin luonnossa. Matka on täysin mahdollista järjestää itse käyttämättä matkatoimistoa. Olin lomailemassa tyttöystäväni kanssa Sabahin alueella puolitoista viikkoa elokuussa 2019. Alla oleva pitkä blogikirjoitus kertoo itsenäisesti tehdystä Borneon matkastamme tarkemmin.

Borneo: Matkareitti ja ajankohta

Borneon matkakohteinamme oli Kota Kinabalu, Sandakan, Sepilok, Kinabatangan river (Kinabatangan joki) ja Kinabalu Park (Kinabalun kansallispuisto). Lensimme Helsingistä Kuala Lumpuriin Qatar Airwaysillä, josta otimme Air Asian jatkolennon Kota Kinabaluun. Air Asia on suosikkilentoyhtiöni Aasiassa ja on hinnoittelultaan rinnastettavissa Norwegian Airiin. Aasiassa lentää lukuisia muitakin halpalentoyhtiöitä, joten lentäminen on halpaa alueella. Paras vuodenaika toteuttaa Borneon matka on toukokuusta syyskuuhun.

En tehnyt etätöitä Borneosta, joten matkatahtimme oli melko ripeä ja rinnastettavissa normaaliin lomamatkaan. Borneo ei ole vielä valmis etätyöntekijälle, sillä infrassa on paljon parantamisen varaa. Olimme aluksi Kota Kinabalussa muutaman yön, josta jatkoimme bussilla Sandakaniin pariksi yöksi. Sandakania käytimme lähinnä tukikohtana Sepilokin nähtävyyksille, joihin sisältyvät orangit ja sademetsäalueet.

Sandakanista jatkoimme autolla pariksi yöksi Kinabatangan joelle, jossa osallistuimme etukäteen järjestetylle jokisafarille. Kinabatangan joelta jatkoimme autolla ja bussilla Kinabalun kansallispuistoon pariksi yöksi. Kinabalun kansallispuistosta siirryimme takaisin Kota Kinabaluun, josta lensimme Balille kuukaudeksi etätöihin.

Borneo: Matka alkoi Kota Kinabalusta

Kota Kinabalu (paikallisittain KK) on kovaa vauhtia kasvava Sabahin osavaltion merenrantapääkaupunki, jossa on vajaa 600.000 asukasta. Lensimme Air Asialla kahdessa ja puolessa tunnissa Kuala Lumpurista Kota Kinabalun kansainväliselle lentokentälle. Air Asia on paras halpalentoyhtiö Norwegian Airin jälkeen, jolla olen lentänyt. Laivue vaikuttaa melko uudelta ja henkilökunnalla on aina hyvä fiilis päällä.

Kota Kinabalun lentokenttä on noin 15 km kaupungin keskustasta ja paras tapa jatkaa keskustaan on ottaa taksi tai Grabi (Uberin kaltainen kyytipalvelu). Grabi on halvempi ja hinta on noin 3 euroa ilman puolentunnin tinkaamista kuten normaalien taksien kanssa. KK:n julkinen liikenne on vielä lapsenkengissä ja paikallisessa kotitaloudessa on usein jopa kolme autoa. Valitettavasti tämä näkyi jatkuvina ruuhkina, tuntui melko huonona ilmana ja kuului jatkuvana meluna. Skootterien ja prätkien määrä on yllättävän vähäinen naapurimaihin verrattuna, eikä niitä siksi myöskään turisteille tuputeta.

Kota Kinabalu matkakohteena on melko mitäänsanomaton kaupunki, josta puuttuvat varsinaiset turistinähtävyydet. Kaupungin edustalla on muutama saari, jotka ovat kauniita, mutta ovat täynnä kiinalaisia päiväretkeilijöitä, joten paratiisia ja rauhaa sieltä on turha etsiä. Länsimaisia turisteja näkyy vain vähän katukuvassa, mutta kiinalaisia näkyy sitäkin enemmän. Hintataso on edullinen ja tuntuu että turisteja ei juuri vedätetä.

Lämpötila oli matkamme aikana lähemmäksi 40 astetta suurimman osan ajasta, joten aikamme meni suurimmaksi osaksi ilmastoiduissa sisätiloissa, varjoisella puolella jalkakäytävää ja kauniilla Tanjung Arun rannalla. Kastuimme myös trooppisissa kuurosateissa likomäriksi pariinkin kertaan, mutta korkeissa lämpötiloissa rankkasade tuntuu miellyttävämmältä kuin tihkusade syksyisessä Suomessa.

Malesialainen ruoka on hyvää, mutta se on raskaasti lihapainotteista. Eläinkunta on edustettuna laidasta laitaan useimmiten grillattuna tai paistettuna. Söin satamassa olevalla night marketilla minulle tuntemattoman grillatun lihaisan kalan, joka oli erittäin tuore ja maukas. Tällä kertaa en myöskään lävistänyt kalan ohutsuolta ympäriinsä kuten minulla on ollut tapana tehdä, joten kehitystä on tapahtunut.

Satulle, eli vegaanityttöystävälleni, Borneo oli via dolorosa, lukuun ottamatta mahtavia eteläintialaisia curry house paikkoja. Dosat ja roti canai oli aina saatavilla myös vegaanisena ja annokset maksoivat harvoin euroa enempää. Toisella eurolla saa juomaksi tuorepuristetun limemehun ja ateria on valmis. Kahdella eurolla saa mielettömän maistuvan aterian.

Kota Kinabalun kaduilla oli hedelmiä laidasta laitaan, joista varsinkin durian, rambutaani, mangostani, duku ja salaki ovat suosittuja. Mangostani oli minulle uusi maistuva tuttavuus ja rambutaani on aiemmilta reissuilta tuttu hedelmä. Monia edellämainituista hedelmistä ei saa viedä hotelleihin sisään, joko voimakkaan hajun tai mahdollisen sotkun vuoksi.

Borneo matkamme jatkui Kota Kinabalusta Sabahin itäosaan Sepilokiin, jossa on mahdollista nähdä orankeja. Malesian sisäiset lennot ovat yleensä kilpailukykyisen hintaisia, mutta valitsimme budjettihengessä kuuden tunnin bussimatkan Sandakaniin. Sandakan on edullisempi paikka majoittua kuin Sepilok ja Sandakista on helppoa ja edullista liikkua Sepilokiin Grabilla. Osa matkailijoista menee myös Kinabalun kansallispuistoon huiputtamaan 4095m korkeaa Mount Kinabalua tai vaihtoehtoisesti sukeltamaan kaakkoisrannikolle.

Kota Kinabalun bussiasema sijaitsee keskustasta noin 6km itään. Bussilippu Sandakaniin kustantaa kymmenen euroa ja busseja lähtee tunnin välein aamu kuudesta eteenpäin. Bussimme oli nähnyt paljon elämää, mutta oli pääosin siisti. Vuoristotiet aiheuttivat osalle matkustajista matkapahoinvointia ja oksennuspussit täyttyivät viereisellä penkkirivillämme. Tämä ei kuitenkaan estänyt meitä syömästä rambutaaneja matkaeväinä ja ihmettelemästä ikkunasta palmuöljyplantaasien kasvavaa määrää.

Borneo: Sandakan on hyvä tukikohta Sepilokin matkaajalle

Pääsimme perille Borneon periferiaan käyttämättä oksennuspussia, vaikka bussikuski parhaansa yrittikin! Sandakanin bussiterminaali löytyy pari kilometriä keskustan itäpuolelta. Taksikuskit odottavat matkustajia terminaalissa, joten jatkokyydistä hotellille ei tarvitse huolehtia. Sandakanissa ei tuputeta juuri mitään ja taksikuskit lopettavat ensimmäisellä kohteliaalla no thanks kommentilla. Sandakanissa toimii myös aiemmin liputtamani Grab, jolla pääsee liikkumaan edullisesti ja vaivattomasti.

Sandakanin läheisyydessä olevasta Sepilokin kylästä löytyvät Itä-Borneon turistikohteet ja Sandakan toimii näille oivana tukikohtana. Länsimaalaisia ei Sandakanin vajaassa 400.000 päisessä katukuvassa juuri näy ja ympäriltä saattaa kuulua hello huutoja ja hihittelyjä nuorten paikallisten toimesta. Sandakan sopii varsinkin niille matkustajille, jotka haluavat säästää majoitus- ja ruokakuluissa, sillä Sepilokin majoitukset ovat erittäin kalliita. Grabilla pääsee liikkumaan Sandakanista Sepilokiin 30km matkan noin neljällä eurolla.

Sandakanin paras curry house on omaperäiseltä nimeltään Sandakan curry house. Jälleen iso suositukseni roti canaille, thalille, masala dosalle ja limemehulle. On hulluutta, että parilla eurolla voi saada ruuat kahdelle hengelle.

Borneo: Masala dosa Sandakanin curry housessa
Masala dosa on simppeli mahtava annos!

Suuntana Sepilokin orankien kuntoutuskeskus (Sepilok orangutan rehabilitation centre)

Muistan aamulla sanoneeni ääneen ”tänään se tapahtuu, me nähdään vihdoin oranki!”. Borneon matkan yksi isoimmista toiveistamme oli nähdä oranki ja menemällä Sepilokiin orankien kuntoutuskeskukseen tuo tavoite täyttyy lähes varmasti.

Kaikki keskuksessa olevat orangit ovat pelastettu orpoina luonnosta tai ihmisten kodeista. Orangit vapautetaan pitkän kuntoutuksen jälkeen keskusta ympäröivälle suojelualueelle. Vapautetuille orangeille järjestetään kuntoutuskeskuksessa näytösruokailu pari kertaa päivässä.

Vierailijat voivat seurata näytösruokailua korokkeelta, mikäli orankeja ylipäätänsä saapuu paikalle. Silloin kun orangit eivät saavu syömään asiat ovat hyvin, sillä silloin orangit löytävät luonnosta tarpeeksi syötävää. Olimme siis tavallaan onnekkaita, että emme nähneet ruokinnan yhteydessä orankeja.

Borneo: Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksen ruokintatasanne Borneossa
Orankien ruokintatasanne

Ennen ruokintaa tapahtui kuitenkin jotain maagista, jonka vuoksi ruokintatilaisuus oli meille lähinnä pakollinen pulla. Läheinen puun latva alkoi heilumaan voimakkaasti, mutta en nähnyt mitä siellä oli. ”It’s an orangutan!” kuului vierestäni ihailevaan ääneen.

Nuori oranki laskeutui hiljalleen oksia ja puun runkoa pitkin alas viereemme. 97% ihmisen DNA:ta tuijotti metrin päässä ja edusti yhtä kriittisesti uhanalaisista Borneon orangeista. Tämä ei ollut normaali tilanne ja sen näki myös keskuksen työntekijöistä, joten olimme erittäin onnekkaita! Huima tunteellinen fiilis, jossa mentiin spektrin äärilaitoihin. Borneo tarjosi todellisen yllätyksen!

En voinut olla ajattelematta bussimatkalla näkemiämme palmuöljyplantaaseja. Me ihmiset poltamme sademetsää ja pystytämme tilalle palmuöljyplantaaseja talouskasvua tavoitellen. Siinä sivussa useita eläinlajeja vaarantuu tai tuhoutuu kokonaan. Orangit elävät nykyään lähinnä suojelluilla sademetsäalueilla naapureinaan massiiviset palmuöljyplantaasit.

Orangeille ei valitettavasti riitä aina tarpeeksi ruokaa suojelualueilla ja siksi ne liikkuvat toisinaan palmuöljy plantaaseille ruuan perässä. Plantaaseilla täysikasvuiset orangit tapetaan tuholaisina ja mahdolliset mukana kulkevat poikaset päätyvät epäonnekkaana rikkaiden lemmikeiksi tai silvotaan lääkkeiksi Kiinaan. Onnekkaina poikaset päätyvät orpoina tänne kuntoutuskeskukseen ja saavat elämälleen toisen mahdollisuuden.

Edessäni ollut oranki oli yksi näistä poikasista, joita kuntoutetaan paraikaa takaisin luontoon. Tämän vuoksi tuntemaani lapsenomaista innostusta, ihailua ja iloa, varjosti myös kaiho ja häpeä.

Kuntoutuskeskuksessa on erillinen pienempi alue, jossa nuoret orangit leikkivät keskenänsä ja vierailijat voivat seurata leikkimistä sisätiloista. Luonnossa orangit oppivat kaiken äidiltään, mutta keskuksessa nuoremmat orangit oppivat vanhemmilta orangeilta tarvittavat taidot. Täällä vierailijat näkevät lähes varmasti orangin, muiden paikkojen ollessa enemmän onnesta kiinni. Oli aika vain istua hiljaa, katsella orankien päivittäistä menoa ja olla hetki ajattelematta mitään muuta.

Sademetsää ja aurinkokarhuja Sepilokissa (Rainforest Discovery Centre & Sun Bear Conservation Centre)

Aurinkokarhu, que? En ollut ikinä kuullutkaan aurinkokarhuista aiemmin, mutta koska Borneon aurinkokarhujen suojelukeskus oli orankien kuntoutuskeskuksen vieressä, oli helppoa mennä ottamaan selvää minkälainen karhu on kyseessä.

Borneon aurinkokarhu on sademetsissä asusteleva maailman toiseksi harvinaisin karhulaji heti jättiläispandan jälkeen. Aurinkokarhu kulkee myös nimellä hunajakarhu ja 25 senttinen kieli varmasti auttaa pääsemään hunaja-apajille. Aurinkokarhuun kohdistuvat ongelmat ovat pitkälti samat kuin orangilla, eli sademetsien tuho, salametsästys kiinalaiseen lääketieteeseen ja lemmikkibisnes. Itse keskus muistuttaa hieman enemmän perinteistä eläintarhaa, mutta on ehdottomasti vierailun ja sitä kautta rahallisen tukemisen arvoinen.

Muutaman kilometrin päässä orangeista ja aurinkokarhuista löytyy sademetsäalue nimeltä RDC. Tämä paikka oli ihan mielettömän hieno yllätys! Odotusarvoni olivat, että kävelen lyhyen lankutetun reitin sademetsässä, ihailen ympärillä olevaa sademetsää ja suunnistan exit kylttiä kohti.

Odotusarvoni menivät todella pieleen. Puiston sisältä löytyy monta sataa metriä pitkä ja reilu 20 metriä korkea metallista tehty jurassic park tyylinen canopy walkway, joka suomentuu kankeasti ehkä latvakävelytieksi? Maantasolla on lisäksi useita polkuja, joita pitkin voi kävellä yllättävän vapaasti.

Meille tapahtui mielenkiintoinen episodi kävellessämme sademetsän pohjalla. Viereisessä puussa räsähti oksa todella voimakkaasti. Oli selvää, että se oli jotain todella painavaa, mutta mitään ei näkynyt. Hetken päästä kuului uusi räsähdys, sitten kuului kolmas räsähdys ja neljännellä räsähdyksellä syyllinen paljastui.

Se oli oranki! Borneo yllätti jälleen! Tämä yksilö oli kuntoutettu oranki, joka elää nykyään villinä keskuksen viereisessä sademetsässä. Oranki selvästi seurasi meitä, tutki meitä ja tuli koko ajan lähemmäksi meitä. Myönnän että sydän jätti hetkellisesti lyömättä, koska orankifaktani eivät olleet niin hyvin kunnossa, että tietäisin, oliko oranki kenties hyökkäämässä kimppuumme.

Borneo: Oranki Sepilokin RDC sademetsässä Borneossa
Utelias oranki seurasi meitä

Otimme muutaman askeleen taaksepäin ja huomasimme että korkealla puun latvassa oli myös toinen oranki. Sillä oli isot leveät posket ja tuijotti suoraan meitä kohti. Leveistä poskista tietää, että kyseessä on vähintään 20 vuotias uros oranki, sillä ”poskiläppien” (ei todellakaan tieteellinen termi) kasvamiseen menee keskimäärin 20 vuotta. Tässä vaiheessa oletin, että uros tulee suojelemaan naarastaan, jolloin meillä olisi oikeasti kiire pois.

Tilanne kuitenkin raukesi pikkuhiljaa ja utelias lähempänä ollut oranki vetäytyi syömään hedelmiä korkeammalle puuhun. Viimeisen yllätyksen kyseinen oranki kuitenkin järjesti tiputtamalla puusta puolisyödyn Tarap hedelmän parin metrin päähän meistä. Tarap painaa kokonaisena keskimäärin kilon verran ja olisi varmasti aiheuttanut tuhoa osuessaan meihin noin 20 metristä.

Myöhemmin selvisi, että oranki urokset elävät suurimman osan elämästään yksin ja käyvät ainoastaan parittelemassa naaraiden kanssa. Tämän jälkeen urokset jättävät tulevan yksinhuoltaja äidin rauhaan ja jatkavat matkaansa muualle. En tiedä tekikö se tilanteesta vaarallisemman, että näimme sekä uroksen että naaraan samassa paikassa. Ehkä uroksella oli taas pilke silmäkulmassa.

Näimme päivän aikana todella paljon myös muita eläimiä, joista mainittakoon mm. lentävä lemuuri, villisika, oranki, useita eksoottisia lintuja, liskoja, hämähäkkejä ja jättiorava. Tuntui että koko maa tärisi villisian juostessa meitä pakoon. Ympärillämme oli mieletöntä sademetsää, jossa oli mahtava liikkua. Oranki kohtaaminen oli sairasta tuuria, joka osuu kohdalle mielettömän harvoin. RDC:n sademetsäalue on mahtava paikka ja päivämme oli upea!

Jättiläispuu RDC:n pohjalla

Borneo: Kinabatangan jokisafari on eläinten ilotulitusta (Kinabatangan wildlife sanctuary)

Olimme kolmipäiväisellä jokisafarilla Kinabatangan joen eläinten suojelualueella. Järjestimme jokisafarin sähköpostitse etukäteen, vaikka normaalisti teemme joko kaiken itsenäisesti tai järjestämme asiat paikan päällä matkanjärjestäjän kanssa. Paikan päällä järjestetyt reissut ovat melkein aina halvempia, kuin netistä etukäteen varattuna. Tällä kertaa meillä oli aikapainetta ja muutama epävarmuustekijä, joten säästetty vaiva oli muutaman lisäeuron arvoinen.

Borneo jokisafarit alkavat kylästä nimeltään Sukau, johon julkinen liikenne ei yllä. Mikäli jokisafarin haluaa järjestää itse, tulee hypätä Sandakanista/Kota Kinabalusta Sempornaan menevään bussiin Etelä-Sabahia kohti, hypätä pois Sukaun risteyksessä ja liftata loppumatka Sukauhun. Sama matka tulee tehdä myös takaisin päin, mutta kyyti risteykseen on helppo järjestää Sukaussa matkanjärjestäjän kautta. Sukaussa on useampi safareita ja majoituksia tarjoava matkajärjestäjä, joilta saa varmasti paremman hinnan paikan päällä.

Erinäisten arvioiden perusteella päädyimme Mr Aji Expeditions nimiseen matkanjärjestäjään. Mr Ajilla on 15 vuoden kokemus safareista ja hän on työskennellyt David Attenboroughin kanssa pariin otteeseen Borneo dokumenttien yhteydessä. Tiesimme etukäteen, että Mr Aji keskittyisi eläinbongaukseen enemmän kuin small-talkiin asiakkaiden kanssa.

Small-talkia ei tosiaan herunut, joka on suomalaisten kanssa yleisesti hyvä juttu, mutta Mr Aji ei puhunut juuri mistään muustakaan. Safariin sisältyi Sepilok-Sukau-Sepilok kyydit, kaksi yötä majatalossa, kaikki ruuat, kolme jokisafaria, yöllinen viidakkokävely ja aamukävely läheisellä Gomantongin alueella. Hintaa jokisafarille tuli noin 110 euroa per henkilö, eli matkamme ei ollut vieläkään varsinaisesti kallis.

Ryhmämme kokoontui aamulla Sepilokissa orankien kuntoutuskeskuksessa, josta alkoi reilu parituntinen automatka kohti Sukauta. Oli positiivinen yllätys, että ryhmämme oli vain kahdeksan henkinen, joka on ihan siedettävä määrä ryhmäaktiviteeteille. Ryhmässämme oli kaksi saksalaista naispoliisia ja nelihenkinen perhe Walesista. Walesiläisperheen lapset siteerasivat Despicable Me 2 leffaa pari päivää putkeen ja vanhemmat kirosivat brexittiä, joka toi aina hymyn kasvoille.

Jokisafarin aikana tarjottu ruoka oli paistettua tai keitettyä riisiä, keitettyjä vihanneksia, lihaa ja vähän hedelmää jälkiruuaksi. Satulla oli vegaanina taas hieman ankeampaa aikaa pari päivää. Walesiläispojista toinen söi pari päivää ainoastaan riisiä ja toinen söi ainoastaan hedelmiä. Emme odottaneet kulinaristisia hienouksia, joten odotusarvot kohtasivat realiteetit. Majatalo oli askeettinen, siisti ja nenän perusteella myös homeeton, joten majoituksessa ei ollut mitään moitittavaa.

Kinabatangan jokisafarit tehtiin pitkällä ja kapealla puisella moottoriveneellä. Istuimissa oli hieman pehmustetta, mutta koska ajoa kertyi noin 12 tuntia jaksotettuna kolmelle eri kerralle, pakarat ja nivusten alueet huusivat armoa viimeisen jokisafarin jälkeen. Joella saimme mennä rauhassa ja eri ryhmät antoivat toisillensa tilaa hienosti. Meille ei tullut missään vaiheessa sellainen fiilis, että eläimiä olisi jahdattu tai nurkattu millään tavalla.

Jokisafarit olivat mieletöntä eläinten ilotulitusta ja sitä täältä tultiinkin hakemaan! Näimme ainakin seuraavat eläimet: Orangin (orangutan), Borneon norsun (pygmy elephant), satoja nenäapinoita (proboscis monkey), useita sarvinokkia (hornbill), erilaisia makakeja, mustan- ja punalangurin (black- and red langur), kymmeniä haikaria (egret), kuningaskalastajia (kingfisher), paljon erilaisia tuntemattomia lintuja, erilaisia oravia, erilaisia liskoja ja erilaisia hämähäkkejä. Joella on myös krokotiileja, mutta emme törmänneet yhteenkään itse.

Borneon suojellut sademetsäalueet, kuten myös Kinabatanganin eläinsuojelualue, ovat usein rinnakkain palmuöljyplantaasien kanssa. Näkemämme Borneon norsu seikkaili keskellä plantaasia. Oppaamme pääsi muuten norsun jäljille nähtyään vedessä kelluvan tuoreen paskakökkäreen, joka oli mielestäni aika hieno suoritus. Oppaamme kertoi, että plantaaseilla käytetyt lannoitteet aiheuttavat erityisen paljon ongelmia alueen eläimistölle.

Lannoitteet leviävät plantaaseilta jokeen ja joen tulviessa lannoitteet ja muut saasteet siirtyvät sademetsän puolelle maaperään. Orangit saavat tarvitsemansa veden sademetsän juurakoista, joissa on siis tulvaveden aiheuttamana plantaaseilla käytettyjä lannoitteita. Oppaamme mukaan alueen orangit myrkyttyvät lannoitteista vähitellen ja kuolevat nykyään jopa 20 vuotta nuorempina kuin aiemmin.

Yökävely viidakossa ja viimeisen aamun Gomantongin kävelyreissu olivat eläinten osalta vaatimattomia yhtä lintuepisodia lukuunottamatta. Olimme puolenmetrin päässä linnuista, jotka eivät liikkuneet mihinkään. En tiedä pelkäsivätkö ne tulevansa saalistetuksi, jos ne lentävät vai miksi ne eivät liikkuneet? Vaikka eläinten ilotulitus ei jatkunutkaan, olimme olleet erittäin onnekkaita aiemmin. Villieläimien kanssa havaintoja ei voi koskaan pitää itsestäänselvyytenä.

Oli aika taputella Kinabatanganin reissu. Lopuksi vielä high-fivet walesiläispoikien kanssa ennen kuin minut ja Satu tiputettaisiin risteykseen liftaamaan seuraavaan Kota Kinabaluun menevän bussin kyytiin. Pojat kehoittivat katsomaan Despicable Me 2 mahdollisimman nopeasti, joten pistetäänpä se to-do listalle! Aika mieletöntä tämä matkustaminen ja pitää todella arvostaa, mitä pääsee tekemään ja näkemään.

Pariskunta Kinabatang joella Borneossa
Satun kanssa Kinabatangan jokisafarilla

Borneo: Kinabalun kansallispuistossa trekkailemassa (Kinabalu national park)

Kinabalun kansallispuisto sijaitsee 85 kilometriä Kota Kinabalusta itään ja 250 kilometriä Sandakanista länteen. Bussimatka Kota Kinabalusta kestää noin kaksi tuntia ja Sandakanista neljä tuntia. Molemmat bussimatkat maksavat 8 euroa, joka on täysi hinta Kota Kinabalu – Sandakan välille. Bussiyhtiöiden hinnoittelupolitiikka on melko outo, koska asiakas maksaa täyden reittihinnan, vaikka liikkuu reitistä vain osan.

Paikalliset käyttävät normaalien bussien lisäksi paljon pikkubusseja (paikallisittain bemo), jotka menevät milloin mitäkin reittiä. Pikkubussien hinnoittelu on huomattavasti huokeampaa, mutta ne eivät seuraa aikatauluja ja vaativat useimmiten useamman vaihdon matkalla.

Matkamme Kinabalun kansallispuistoon alkoi teiden 22 ja 13 risteyksessä, jonne meidät pyynnöstämme jätettiin Kinabatang jokisafarin jälkeen. Tiesimme, että Sandakanista ja Sempornasta tulevat Kota Kinabalun bussit ajavat tästä ohitse, joten oletimme bussiin hyppäämisen onnistuvan ilman säätöä. Kota Kinabalun bussit ajavat Kinabalun kansallispuiston ohitse ja kyydistä pois hyppääminen onnistuu helposti. Aikatauluista meillä ei ollut sen kummempaa tietoa, mutta vähintään tunnin välein pitäisi mennä bussi.

Ystävällinen mies lähestyi meitä hypätessämme ulos autosta. Mies kysyi mihin olemme menossa ja kehotti menemään toisella puolella tietä olevaan kojuun varjoon syömään. Hän kertoi pysäyttävänsä bussin puolestamme ja kutsuisi meidät paikalle heti tämän jälkeen. Hänen arvionsa oli, että seuraava bussi tulisi noin 45 minuutin päästä eli mikään kiire meillä ei ollut. Tiedostin että avuliudella olisi joku hinta, mutta täysi auringonpaiste ja pölyinen tiensuu teki tarjouksesta vastustamattoman.

Söimme varjossa riisiä ja jotain vihreäpapuhässäkkää. Jätin lihan mielelläni pois omalta lautaseltani, koska kojun tarjonta ei varsinaisesti vakuuttanut hygieenisyydellään. Saimme viikkoa aiemmin Tsekeissä Brutal Assault festareilla huuto-oksennus-ripuli ruokamyrkytyksen ja emme halunneet kokea sitä heti uudelleen.

Noin 30 minuutin odottelun jälkeen Satu lähti etsimään vessaa lähiympäristöstä. Samalla laupias samarialaisemme alkoi viittomaan, että bussi odottaa meitä. Sitten alkoikin kärsimätön odottaminen, että missä se nainen viipyy. Samarialainen oli jopa kantamassa Satun rinkkaa sisään bussiin, mutta sanottuani että nainen on tärkeämpi saada mukaan kuin hänen rinkkansa, rinkka laskeutui takaisin alas.

Bussikuski alkoi jo tööttäilemään kärsimättömänä ja Satu saapui viimeisellä mahdollisella hetkellä paikalle. Juoksimme melko lujaa täyspakkauksen kanssa ja kerkesimme viime hetkellä bussin kyytiin. Samarialaiselle riitti euro tippiä palveluksista ja harvahampaisesta hymystä päätellen hän oli tähän tyytyväinen.

Noin kolmea tuntia myöhemmin olimme perillä Kinabalun kansallispuiston porteilla. Kinabalun kansallispuiston majoituksia löytyy sekä puiston sisältä, että puiston ulkopuolelta Ranaun kylästä. Kansallispuiston sisäpuolella hinnat ovat paljon korkeammat kuin ulkopuolella, joten majoituksemme löytyi luonnollisesti kansallispuiston ulkopuolelta.

Huoneemme oli siisti ja terassinäkymämme olivat mahtavat. Matkaa puiston porteille oli alle kilometri, mutta huoneen äänieristys oli olematon. Suosittelen kantamaan mukana hyviä korvatulppia nukkumiseen koko Sabahin alueella. On sangen huvittavaa havahtua siihen, että olen nukkunut hostellissa Amsterdamissa 24 hengen dormihuoneessa varsin makoisasti ja nyt valitan blogissa häiriintyväni omassa huoneessani viereisestä huoneesta tulevista äänistä. Vanhuus ei tule yksin.

Kinabalun kansallispuisto on ollut Unesco maailmanperintökohde vuodesta 2000. Kansallispuistosta löytyy 4500 kasvisto- ja eläinlajia, mutta puiston kruununjalokivi on Mount Kinabalu, joka on ylväänä 4095m korkea ja samalla Kaakkois-Aasian korkein vuori.

Mikäli haluat kiivetä Mount Kinabalulle, sinun pitää varata kiipeilyvuoro noin 6kk ennen matkaasi. Tarvitset oppaan ja urakan aloittaa kanssasi maksimissaan 184 muuta kiipeilijää. Kiipeäminen kestää kaksi päivää ja yhden yön. Sinulla on myös mahdollisuus kiivetä maailman korkein via ferrata, joka on 3200m – 3800m korkeudessa. Tällä kertaa emme lähteneet huiputtamaan vuorta, vaan tyydyimme kävelemään kansallispuiston polkuja. Tämä siksi että emme olleet kiipeämisluvan hakemisen kanssa tarpeeksi ajoissa liikenteessä.

Kinabalun kansallispuiston sisällä on kahdeksan merkattua polkua, joita vierailijat voivat kävellä omatoimisesti. Käveltävää riittää pariksi päiväksi, mutta sen jälkeen on hyvä jatkaa matkaa. Kansallispuistosta löytyy myös kuumia lähteitä, kasvitieteellinen puutarha, latvakävelyreittejä, perhosfarmi, orkideapuisto, maailman isoin kukka rafflesia gardenissa ja vesiputouksia.

Valitsimme puiston pisimmän yksittäisen polun nimeltä Liwagu trail, joka oli 6km pitkä. Takaisin tulimme osittain tietä pitkin ja muita lyhyempiä polkuja. Mikäli Liwagu trailin aloittaa alhaalta sisäänkäynnin läheisyydestä, reittiin sisältyy suhteellisen paljon nousua. Mikäli saman reitin haluaa kävellä pienemmällä vaivalla, kannattaa se kävellä ylhäältä alas. Pakkaa mukaasi myös pitkähihainen paita ja sadevaatteet, sillä sää muuttuu nopeasti. Vuoret saavat aina tuntemaan itsensä nöyräksi ja Kinabalun kansallispuisto ei tee siinä poikkeusta.

Borneo: Yhteenveto

Luontoystävän kannattaa ehdottomasti alkaa suunnitella Borneon matkaa ja mennä kokemaan paikka itse ennen kuin se saattaa olla liian myöhäistä. Eläimistön puolesta Borneon matka oli toistaiseksi paras reissuni ikinä. Omatoiminen matkailu Sabahin alueella onnistuu helposti ja Grabilla pääsee näppärästi liikkumaan Kota Kinabalussa ja Sepilokin alueella. Päiväbudjettimme oli 42 euroa / henkilö sisältäen majoitukset, mutta poislukien lennot.

Kinabatangan joki ja Sepilokin sademetsäalue jäivät päällimmäisenä mieleeni kaikista käymistämme paikoista. Suosittelen lämpimästi koko Sabahin aluetta kaikille, jotka pitävät luonnosta ja eläimistä. Katsokaamme kaikki myös ruokatuotteidemme tuoteselosteita ja vähentäkäämme palmuöljyn käyttöä silloin kun se on mahdollista. Kiitos Borneo!

Borneo: Budjettiseuranta

Borneon matkamme kokonaiskesto oli 11 päivää. Vietimme yhden yön Kuala Lumpurissa ja 10 päivää Borneon saarella. Kaikki summat ovat henkilökohtaisia eli yhden henkilön kuluja, jollei toisin mainita. Kokonaisbudjetti koostuu lentobudjetista ja päiväbudjetista.

  • Kokonaisbudjetti: 840 euroa vs Kokonaistoteuma: 776 euroa
    • Alitimme Borneon matkamme kokonaisbudjettimme 62 eurolla eli noin 7 %:lla.
  • Päiväbudjetti: 40 euroa vs Päivätoteuma: 42 euroa.
    • Ylitimme päiväbudjettimme 2 eurolla päivätasolla, eli 22 eurolla kokonaisuudessaan. Ruoka oli halvempaa mitä arvioin, mutta Sepilokin sisäänpääsymaksut olivat isommat mitä olin odottanut. Kuala Lumpurin majoitus ja lentokenttäkyydit olivat myös kalliimpia mitä odotin (16 euroa suunta/auto).
  • Lentobudjetti: 400 euroa vs Lentototeuma: 316 euroa
    • Alitimme lentobudjettimme 84 eurolla. Lensimme Helsingistä Dohan kautta Kuala Lumpuriin Qatar Airwaysillä, josta jatkoimme Kota Kinabaluun Air Asian suoralla lennolla.
  • Majoitusten keskihinta: 22 euroa / yö / huone eli 11 euroa / yö / henkilö
    • Varasimme majoituksemme AirBnB:n ja Agodan kautta. Kinabatanganin jokisafarin osalta majoitus kuului hintaan.

4
Osallistu keskusteluun

avatar
1 Kommenttiketju
3 Kommentitketjun vastaukset
0 Seuraajat
 
Eniten reagointeja
Kuumin kommenttiketju
2 Kommentoineet henkilöt
JanzuTimo Hiljattain kommentoineet henkilöt
  Tilaa  
uusimmat vanhimmat Äänestetyin
Ilmoita
Timo
Vierailija

Facebookkiin jo kirjoittelinkin saman, mutta heitetäänpä tännekin. Kiitos tästä jutusta! Oli avartava bloggaus.

Meillä on nyt majoitus Sepilok Nature Resorttiin, joten pitää katsoa miten se jokiristeily mahtuu mukaan, kun öitä vain 2, eli yks päivä ja lisätunteja edellä/perässä. Onkohan tuolla tarjolla lyhyempiä (esim 4-5h) jokiristeilyretkiä?

Close Menu